Menolippu

Edellisen tekstin lukeminen kylmää sydäntä.

Ajatus, jota olen hautonut itsekseni vuoden verran, on nyt ensimmäistä kertaa kirjoitettu auki. Moinen herättää outoa, irrationaalista pelkoa: olenko tehnyt itsemurhastani väistämättömän julkaisemalla tuntojani siitä, lipunut tapahtumahorisontin tuolle puolen? Jos päättäväisyyteni joutuu koetukselle näinkin varhain, onko minusta edes riistämään omaa henkeäni?

Entä toivo? Se minussa kuolee viimeisenä. En vain uskalla laskea mitään sen varaan.