Järkeni on juossut kuin kädenlämpöinen elohopea. Olen avartanut näkokulmiani lukemalla paljon ja käynyt useita hedelmällisiä keskusteluja. Pidin pitkään älynlahjojani vaatimattomina, mutta viime päivinä olen saavuttanut niiden avulla tasapainoisemman olotilan - järkeillyt takaisin osan siitä itsekunnioituksesta, jonka menetin vuosia sitten.
Olen myös tuntenut: Saanut ja jakanut hellyyttä. Nauttinut läheisyydestä, puhunut lämpöisiä. Olen elätellyt elämäniloa ja toivoa haaveilemalla. Pitkäaikainen vaikea masennukseni alkaa kai olla voitettu kanta.
Tämän ei ole kuitenkaan tarkoitus jatkua enää kauan. Teen salassa kuolemaa.
Anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti