perjantaina, maaliskuuta 06, 2009

Käännekohta

Lauha, poutainen sää houkutteli minut poistumaan hetkeksi kotoani kaupungin keskustaan, ihmisiä ihmettelemään. Työttömälle itsemurhakanditaatille tekee toisinaan hyvää tarkkailla muitakin kuin itseään.

Bussimatkan aikana upposin muistoihini. Juuri tällaisena päivänä vuosi sitten löysin lohdun ajatuksesta, että minun ei ole pakko elää pidempään kuin jaksamiseni riittää.

Olin vieraassa kaupungissa virkistäytymässä vaikean elämänvaiheen jälkeen. Raskas reppuni oli painanut hartiani luimuun, sillä olin ollut jalkaisin liikkeellä aamuvarhaisesta lähtien. Tehdessäni matkaa kohti majapaikkaani räntäsade hellitti, ja laskeva kevätaurinko alkoi arastellen maalata maisemaa hehkuvilla sävyillä. Ilmassa tuoksui vuodenaikojen vaihtuminen. Oli niin kaunista, että minua itketti.

Ja aloin ajatella kuolemaani. Se tapahtuisi siinä kaupungissa, jonain sellaisena päivänä.

Ei kommentteja: